Olin eskarissa aika monen kaveri, ja sillon oli kivaa.
Ykköselle mentäessä, mun paras kaveri oli Netta. Jossain siinä ykkösen alkupuolella alkoi mun koulukiusauskin. Mun ja Netan kaveruus jatku sitte aina kolmannen luokan alkuun, kunnes kuvioihin tuli eräs toinen tyyppi, jonka nimee en nyt taaskaan mainitse, koska tä on vähä sama juttu kun sen kiusaajan kanssa, en kerro niiden oikeita nimiä, joten mä puhun tästä tytöstä nyt nimellä Hiiri (Kutsutaan Netan & Juulian kans sitä nykyään hiireksi). Ja ne tutut jotka tätä lukee tietää varmasti kenestä on kysymys.
No kuiteskin, Hiiri tavallaan tuhos mun ja Netan kaveruuden sillo ja aloin olemaa vaan Hiiren kanssa, koska tuntu silt et se voiski olla ihan kiva tyyppi.
No sitte olin yhä enemmä vaa Hiiren kanssa, ja sitte mä oikeestaa ilkeesti ja kylmästi hylkäsin Netan.
Sitten mun ja Hiiren kaveruus johti siihen et "eristäydyin" muista ihmisistä, koska Hiiri oli niin ujo, joten se teki mustaki ujon, jota mä en oikeestaa ollu, tai en ainakaa nii ujo.
Nelosluokasta eteenpäi oikeestaan pystyy jo sanomaa että ei oltu kenenkää muun kanssa ja oltii tosi hiljasia ja ujoja ja "parhaita kavereita".
No sitte mua alko vituttamaan suoraan sanottuna ja sanoin siitä Hiirelle että nyt tää oli tässä, ja tää tapahtu siis kans nelosella. En sitte tiiä mitä tapahtu, mut se asia unohtu ja annoin anteeks ku Hiiri kerran sano anteeks ja lupas ettei se paska toistu mitä se jauhoi.
Ja paskaa se jakso jauhaa aina siitä nelosluokasta saakka kasin puolväliin asti, kunnes lopputulos oli se että en päässy siitä eroo millään muulla tavalla, ku vaihtamalla luokkaa. Ja niin mä tein, niin kauheeta se oli.
Se paska oli mm. sellasta, että kun mä oon iha hulluna Tokio Hoteliin, niin Hiiri haukku sitä ihan kokoajan ja yritti kai manipuloida mua olla tykkäämättä siitä. Ja TH on kotoisin Saksasta, nii samantien Saksaki oli paska maa.
Sitten kun mulla oli koulun ulkopuolella esim. Viivi kaverina, ni Hiiri ei ees tuntenu Viiviä, ja silti kehtas puhuu siitäki paskaa, jotai mm. että Viivi vaikuttaa tyhmältä ja niin edespäi, enkä mä oo koskaa haukkunu Viiviä sen selän takana koska se on aivan ihana ihminen, joten Hiiri vaa oli keksiny päästänsä tollasta.
Sitte lisää... Ihan mikä vaan juttu mist tykkäsin oli Hiiren mielestä paskaa, eikä mitää muuta. Ja sitten ku tein niin että menin ja liityin Facebookiin, niin sehä oli Hiirelle ku mikäki maailmanloppu. Facebookin se haukku iha pilal vaikkei ite ees ollu siel eikä mitää sinne päinkää.
Hiiri kans aina leijus kaikel mitä se sai. Se sai ihan älyttömästi rahaa joka kuukausi (yli 100e) joka oli mun mielestä paljon, koska mä en saanu sellasia summia, eikä mun oli tarvinnukkaa kylläkään, mut silti. Melkee joka toine viikko meiä keskustelu meni jotenkin näin:
Hiiri: "Kui paljo rahaa sul on?"
Mä: "Joku pari kymppii... Kui nii?"
Hiiri: "Jaa, muute vaa, ku mul on joku 240 euroo ja saan vaarilt viel lisää ku se tulee käymää."
Että noin... Ihan pelkästää leijumista vaa.
Eikä nää tähän lopu... Muutaman kerran ku äiti oli tullu hakee mua koulusta ku mä pyysin ku en vaa halunnu mennä bussil kotii, ni sitte Hiiri vaa tokasee mulle:
"Sä oot kyllä aika itsekäs ku sä aina soitat su äitilles et se tulee hakemaa sua, ja sit viel valitat ku teiä perheel o rahat loppu. Ite sä vaa tol itsekkyydelläs tuhlaat teiä perhee rahoi ku siin menee bensaa ku sun äiti tulee hakemaan sua."
Ja olisittepa nähneet mun ilmeen sillo... Pahint oli etten mä koskaa sanonu mitää vastaa näihi Hiiren juttuihi ja että kun se ite soitteli iskälleen every fucking day, että jospa se tulis hakee. Sitä mä en oikee tajunnu...
Sitte mun teki mieli aina sanoa jotai niihi vastaan, mut mä oon sellane ihminen joka ei osaa sanoo "ei", vaa sitte aina suostuu kaikkii kaverien tai "kaverien" juttuihi ilma vinkumisii tai vastaväittei, ja on sellane myötäilijä.
Sittenku tästä asiasta lähetin hirveen pitkiä tekstareita jossa kerroin kuinka paljon mua vituttaa sen käytös ni sieltä alkaa heti tulemaa:
"Voi anteeks emmä oo tarkottanu noista mitää, mä voin tehä sitä ja tätä... (bla bla bla) ja anna anteeks ja oot niin ihana kamu ja en tahdo menettää sua ja mul on itelläni niin paska elämä et saatan sanoo toisil mitä vaa."
Ja mä uskoin ton paskanjauhamisen, ainaki 10 kertaa peräkkäin... Kuulostaa aika käsittämättömältä vai?
No sillon ku oltii viel sillo ala-asteella ni me leikittii Hiiren kans joillaki Barbeilla ja My Sceneillä. Mä vihasin olla mies niissä leikeissä, enkä ollenkaa osannu leikkii olevani mies ni jotenki Hiiri pakotti mut aina olemaa mies ja mä vaa olin et "no okei" enkä sanonu vastaa. Ite se leikki sillä kaikkei seksikkäimmällä muijalla mitä ne kaikki jätkät kuolas. Mä vihasin niit leikkei nii paljo.
Sitte ku mulla oli tietyt ajat millo tulisin kotii (esim. viimeistää kuudelt tai piti lähtee viimeistää viidelt), niin aina Hiiri pakotti mua soittaa äitille ja kysymää "lisäaikaa" ku meillä oli mukama "niin kivat leikit"... Joopa joo.
Sama juttu oli jossai yökyläreissuis "Kysy voiks sä olla viel yhen yön meil" vaikken todellakaa olis halunnu ku oli maha kipee ja päätä särki ja vaikka mitä. Ja varmaa arvaatteki että minähän suostuin tähänkin.
Ja koulupäivinä se pakotti mu suorastaa olee sen kans, ja mä tykkään enemmä viettää kotoon aikaa oikeestaa yksin enemmä ku kavereide kanssa niinku suurimman osan viikoista, toki o sellasii päivii ku mun on pakko olla jonku kans enkä pysty olee kotoon yksin, niin kuiteski, halusin olla paljon yksin ku mul oli netis kivoi kaverei (niinku Jemina) joiden kans oli paljon kivempaa, ku Hiiren kans, ku se oli nii epäreilu ja ärsyttävä mua kohtaa. No joka päivä mä suurinpiirtei sit soitin aina koulun jälkee äitil ja kysyin et "Voinko mennä "Hiirelle"?" Ja äiti anto luvan ku luuli et mä halusin mennä.
No sitte oli pakko mennä. Joskus myöhemmi mä joutusin aamusin aina eriksee äitin kans sopimaa et jos mä soitan et saanks mä mennä Hiirelle, ni äiti vastais heti vaan "ei", niin sitte mun ei tarvinnu mennä.
Ja Hiiri ei melkee koskaa tullu meille, vaa aina mä menin niille. Ja ainaku se tapas mu perheen ni se ei puhunu niille mitää, ja Veera täsä näi ku nyt kirjotan tätä ni sano ettei Hiiri oo koskaan sanonu sille sanaakaan.
Ja olin tuntenu hiiren eskarista saakka, aina siihe 8 luokan puolvälii asti, kunnes laitoin poikki.
No kuiteski, sillon ala-asteella ku mua kiusattii, niin Hiiri ei ees koskaan puolustanu mua, se ei koskaa ollu mun puolella, ja joskus se jopa lähti niide kiusaajie juttuihi mukaa ja sit ku mul oli huono päivä ja sanoin siitä kiusaamisesta ni Hiiri vaan toteaa: "No älä välitä niist." Ei se ollu niin helppoo niinku Hiiri luuli.
Mun elämä oli tosi rajottunutta ja ERITTÄIN EPÄSOSIAALISTA kun olin Hiiren kaveri.
Sitte elämä käänty ihan toisee suuntaa ku vaihoin luokkaa, mä uskallan tehä paljon enemmä, mulla on OIKEITA kavereita, joiden kanssa mulla on oikeesti hauskaa & hyvä olla.
Mä kadun tosi paljon et hylkäsin Netan sillon kauan sitten.. Se oli tosi paha virhe, ja se muutti mun elämän ihan helvetin paskaksi. Että jos olisin jatkanu Netan kaverina, ja unohtanu Hiiren, en olis ollu välttistä ikinä ees yrittäny itsemurhaa, tai ollu masentunu tai mitään sellasta, tai ainaki mun kiusaamine olis loppunu tosi äkkiä, eikä menny niin pitkälle, koska mulla olis ollu kavereita jotka olis puolustanu mua.
Nykyään tilanne on niin että Hiirellä ei ole kavereita, koska se ei viittiny hankkia niitä itelleen mun luokanvaihtamisen jälkeen. Sitten se oli "kipee" sairaan pitkiä aikoja ja nyt se ei enää käy meiän koulussa ollenkaa, eikä missään muussakaan koulussa, joten se ilmesesti käy kotiopetuksessa tms, en tiiä tarkallee mut veikkaisin niin. Mutta se ei ole mun päänvaiva, mun tehtävä ei ole hankkia sille kusipäälle kavereita, jos en ite vaa kestäny sitä enää. Hiiri muutenki puhu kaikista paskaa selän takana, joten eipä oikee olis hyvä kaveri kenellekkää, sanonpa nyt vaa.
Kiitos kun/jos jaksoit lukea. Tällänen on mun tarina, ainaki tältä kaveripuolelta.
SEE YA!♥
Tää vetää sanattomaks :o Onneks sul on nyt hyvä olla :)
VastaaPoista