Moikka. Oon taas tälläsel ajattelutuulel ja en oikeesti tiiä mitä mä mietin.
Siis kun oon sanonu parille ihmiselle tosi pahoi asioi ja nyt mua kaduttaa, et oon ollu niin itsekäs, ku mua on ärsyttänyt niiden käytös.
Periaatteessa mulla ei oo mitään syytä katua, koska myös ne on kohdellu mua väärin mut en osaa olla niin itsekäs etten katuis.
En ois halunnu loppujen lopuks ees sanoa yhtikäs mitään, mut jos en ois sanonu ni ei mun elämä olis näin onnellist nyt, koska oisin esim. jumittanu sen yhden ihmisen kaverina varmaan ikuisuuden.
Oon miettiny tosi monesti et viittinkö mä lähettää tekstiviestin (koska en todellakaan uskalla soittaa) ja pyytää anteeks, mut sit oon aika varma et en sais positiivist vastausta.
Esitän tosi monel etten välitä täst kyseisest henkilöst enää, mut kyl mua todellisuudes kalvaa tosi paljon et jos sen elämä onki tosi paska kun sillä ei enää oo edes mua kaverina tai onko se edes päässy peruskoulusta läpi ja mitä sille kuuluu. Jos oonki pilannu sen elämän ihan totaalisesti?
Lisäks jos haluisinki olla sen ihmisen kaveri ni mitä sen perhekki siit ajattelee ku yhtäkkii pöllähdän takas kuvioihi parin vuoden jälkee, ku ekaks oon pilannu sen elämän?
En voi varmaankaan asial enää mitään, mut se haittaa mua et oon ollu hirvee ihminen, vaikkakin sellasel ihmisel joka oli mul hirvee.
SEE YA!♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti